Paul Evans

AMERIKKALAINEN, 1931-1987 - Suunnittelija ja kuvanveistäjä Paul Evans oli myöhäisen 1900-luvun modernismin villi kortti. Amerikkalaisen Studio Furniture -liikkeen johtava hahmo, Evansin sivupöydät, vitriinit, sohvapöydät ja muut työt ilmentävät ainutlaatuista esteettistä näkemystä sekä näennäisesti ristiriitaista arvostusta sekä kansantaidetta että uusia materiaaleja ja teknologioita kohtaan. Evansin pääasiallinen materiaali oli metalli ja puu, joita suosivat myös hänen studio-suunnittelijatoverinsa Bucks Countysta, Pennsylvaniasta, naapurit George Nakashima ja Phillip Lloyd Powell. Hän kouluttautui metallurgiassa ja opiskeli Cranbrook Academy of Artissa, kuuluisassa modernin muotoilun ja taiteen kehdossa Detroitin esikaupunkialueella. Uransa alkuvaiheessa Evans työskenteli myös Sturbridge Villagessa, historiallisessa ”elävässä museossa” Massachusettsissa, jossa hän piti esityksiä pukeutuneena hopeasepän asuun. Evansin varhaisin työ yhdistää nämä vaikutteet. Hänen maineensa tehneet teokset tunnetaan nimellä ”veistokselliset etukannet”: puukotelot, joiden etuosat on päällystetty laatikkomaisten, korkeareliefisten patinoitujen teräsosien ruudukolla. Jokainen osa sisältää metallisen tunnuksen tai glyyfin, ja vaikutelma on kuin voimakas tilkkutäkki. Evansin myöhemmät työt jakautuvat kolmeen erilliseen tyyliryhmään. Hänen veistokselliset pronssiteoksensa, jotka alkoivat 1960-luvun puolivälissä, osoittavat Evansin ilmaisullisimmillaan. Hän käytti tekniikkaa, jossa hartsi muotoillaan käsin ja myöhemmin ruiskutetaan metallipinnoitteella, mikä mahdollisti taiteellisen vivahteikkuuden tuolien, pöytien ja kaappien valmistuksessa. Myöhemmin vuosikymmenellä ja 1970-luvulla Evans valmisti Argente-sarjaa tunnetulle valmistajalle Directionalille (brändi, joka on tunnettu vintage-keskimääräisen modernin huonekalukeräilijöiden keskuudessa): konsolipöytiä ja muita huonekalumuotoja, joissa on alumiini- ja pigmentillä rikastetut metallipinnat hitsattu abstrakteiksi orgaanisiksi muodoiksi ja kuvioiksi. Lopuksi Evansin Cityscape-mallisto — merkkipaalu brutaalin muotoilun historiassa — sopi täydellisesti yhteen 1970-luvun loppupuolen tyylikkään ”high tech” -tunnelman kanssa. Evans rakensi laatikkomaisten muotojen runkoja ja päällysti ne epäsäännöllisillä mosaiikkikuvioilla, jotka yhdistivät kromatun teräksen, pronssin tai pähkinäpuuviilun suorakaiteen muotoisia laattoja. Nämä, kuten kaikki Paul Evansin suunnitelmat, ovat sekä käytännöllisiä että silmiinpistäviä. Mutta niiden viehätysvoimassa on myös toinen, syvempi laatu: näihin teoksiin on selvästi koskettanut taiteilijan käsi.